Pedagoginen satutunti Hiiri kissalla räätälinä

 

(Satu löytyy esim. Iltasatu.org-sivustolta. Ko. sivustolla olevaa versiota muokataan satutuntia varten niin, että sadun alku kuuluu seuraavasti:

“Olipa kerran hiiri, jolla oli monta hiirilasta elätettävänään. Saadakseen tarpeeksi rahaa koko katraan ruokkimiseen hiiri päätti ruveta ompelemaan vaatteita ja ryhtyä räätäliksi. Sillä tavoin se tienaisi riittävästi ja voisi ostaa lapsilleen yllin kyllin ruokaa.

Kaikki sujui ensin hienosti. Jne.”)

 

Kerronnassa tarvittavat kuvat ym.:

Hiirihahmo

Kissahahmo

Sakset

Ohjaaja on piirtänyt ja leikannut etukäteen (värillisestä) paperista pienet, yksinkertaiset vaatekappalehahmot: sukka, lakki, säärystin. Lisäksi hän on varannut ison, esim. A1-kokoisen paperin “kankaaksi”, josta hiiri alkaa leikata vaatteita kissalle.

 

1. Jokainen lapsi tulee nähdyksi ja kohdatuksi, keskusteluyhteys syntyy

Istutaan piiriin lattialle. Ohjaaja kysyy jokaisen osallistujan nimen (joko lapselta itseltään tai tämän vierustoverilta) ja kirjoittaa sen maalarinteippiin. Teipinpala laitetaan näkyviin lapsen paitaan. Nimet kerrataan yhteen ääneen.

Osallistujat lasketaan yhteen ääneen.

Käydään läpi säännöt.

Lapsille: kun minulla on puheenvuoro, niin teidän silmät ja korvat ovat minuun päin. Teidän omat aikuiset huolehtivat muista asioista.

Työntekijöille: minä huolehdin satutunnin sisällöstä, teidän tehtävä on huolehtia ryhmästä.

 

2. Aletaan vähitellen siirtyä tarinan maailmaan ja puretaan hallitusti mahdollista jännitystä ja ylimääräistä toimintatarmoa

Joko aakkosjumppa, räätälijumppa tai kissa ja hiiri -jumppa:

Aakkosjumppa

Ohjaaja kertoo, että seuraavaksi noustaan ylös ja tullaan tekemään omasta kehosta kirjaimia. Ohjaaja toteaa ja näyttää vuoron perään sanan kissa tai hiiri kirjaimet (apuna A4-kokoiset tulosteet sanan kirjaimista sanan kirjoitusasun mukaisessa järjestyksessä).

Jokaisesta kirjaimesta tehdään saman tien patsas niin, että kaikki tekevät kirjaimen yhtä aikaa. Ohjaaja näyttää mallia, miten kukin kirjain tehdään, mutta hyväksyy myös muita ratkaisuja: kokeillaan porukalla erilaisia kirjainten toteuttamistapoja.

Jos lapsia on paljon, pidennetään sanaa (esim. Kissa ja hiiri).

Räätälijumppa

Tehdään omasta kehosta sadussa esiintyviä vaatekappaleita: sukka, takki, lakki, housut, säärystin, rusetti, liivit, kukkaro. Ohjaaja näyttää mallia, mutta hyväksyy myös muita ratkaisuja: kokeillaan porukalla erilaisia vaatekappaleiden toteuttamistapoja.

Kissa- ja hiirijumppa

Kerrotaan, että tänään kuullaan satu hiirestä ja kissasta. Tehdään molemmat eläimet omasta kehosta: ensin pieni, matalana ja supussa oleva hiiri ja sitten iso, pullisteleva ja leveä kissa. Miten hiiri liikkuu? Miten hiiri ääntelee? Miten kissa liikkuu? Miten kissa ääntelee?

 

3. Annetaan ja aktivoidaan sadun ymmärtämiseen tarvittavia taustatietoja. Ennustetaan sadun tapahtumia nimen perusteella.

Voi näyttää lasten tietokirjasta kuvia hiiristä ja kysyä lapsilta, millaisissa paikoissa kotihiiret asuvat.

Kissat ovat varmaan tuttuja – onko jollakin sellainen itsellään? Keskustellaan siitä, miten kissat ja hiiret tulevat toimeen keskenään.

Kerrotaan, että tulevan sadun nimi on Hiiri kissalla räätälinä. Kysytään, tietääkö joku, mitä räätäli tekee.

Kysytään, mitä sadussa mahtaa tapahtua. Arvuutellaan, miten hiiri mahtaa onnistua itseään paljon isomman eläimen räätälinä.

 

4. Satumato: siirrytään hallitusti tarinatilaan

Mennään paikkaan, joka on valmisteltu sadun kertomista varten. Sinne matkustetaan satumadon kyydissä: asetutaan jonoon ohjaajan taakse niin, että otetaan kiinni aina edellä olevan puseronhelmasta. Mato liikkuu määränpäähänsä niin, että se ei hajoa matkalla.

 

5. Osallistetaan lapset tuottamaan kerronnassa tarvittavia elementtejä sadun tapahtumaympäristöstä

Ohjaaja on varannut ison, esim. A1-kokoisen paperin “kankaaksi”, josta hiiri leikkaa vaatteita kissalle. Tämän kankaan lapset värittävät ennen sadun kertomista. Jokainen saa valita yhden värin, ja lapsia päästetään värityspuuhiin parin – kolmen porukoissa.

6. Kerrottaessa käytetään apuna tarinan seuraamista helpottavia, tarinaa jäsentäviä kuvia ja kysymyksiä

Ohjaaja piirtää kerronta-alustaan kolon, jossa hiiri asuu. Kerronnassa käytetään apuna hiiri- ja kissahahmoa. Kerronnan edetessä, ao. kohdassa, kolon alueelle kiinnitetään hiiren valmistamat sukka, säärystin ja lakki.

Lasten värittämää kangasta leikataan kerronnan edetessä yhä pienemmäksi ja pienemmäksi, kunnes se on enää rusetin kokoinen.

7. Kun tarinassa ollaan niin pitkällä, että tiedetään päähenkilö, tapahtumaympäristö sekä päähenkilön tavanomaiset toimet ennen tapahtumat liikkeelle sysäävää poikkeusta tavanomaiseen, ohjaaja toteaa nämä elementit ääneen ja esittää poikkeusta ennakoivan kysymyksen.

Kun kerronnassa on päästy kohtaan, jossa räätälin koloon on ripustettu sukka, lakki ja säärystin, ja kun on todettu, että hiiren ruokakaappi on alkanut täyttyä, esitetään kysymys:

Mitähän tarinassa sitten tapahtuu?

Lapsia voi auttaa vastaamaan kysymällä ensin, mikä olikaan tarinan nimi.

 

8. Kun tarina on kerrottu loppuun, se kerrataan ja eritellään kyselemällä lapsilta tarinan lähtökohtaelementit: kenen tarina, missä ja milloin tapahtuu, millaista päähenkilön elämä on tarinan alussa, siis ennen kuin siihen tulee poikkeus?

Kysellään lapsilta.

 

9. Todetaan, mikä on se poikkeus päähenkilön rutiiniin, josta tarinan tapahtumat lähtevät liikkeelle. Mitä uutta ja erikoista päähenkilölle tapahtuu, jotta muutos siihenastiseen elämään saa alkunsa?

Poikkeus tavanomaiseen on tässä tarinassa se, että pikkuisen räätälin asiakkaaksi tuleekin kissa.

10. Tehdään em. kohta fyysisenä kuvana, jossa koko ryhmä on mukana.

Ohjataan lapsista kuva, jossa on vähintään hiiriäiti, kissa ja oviaukko. Jos lapsia riittää, voidaan koostaa kissa useammasta lapsesta hiiren ja kissan kokoeron alleviivaamiseksi. Suuressa ryhmässä voidaan tehdä lisäksi iso katras hiirilapsia.