Pedagoginen satutuntisuunnitelma

AISOPOS: Peitteen jatkaminen

Suunnitelmassa käytetty tarina löytyy Weilin & Göös:n kustantamasta Satusaari -kirjasarjasta osasta Ystävysten talo.

Tarvittavat: Tussi, teippi, aakkoset: P, E, I, T, E, E, U, K, K, O, tarina-alusta, teippiä tai neuloja alustan kiinnitykseen, paperisuikaleet, värit, alustat, sinitarraa, kuva pitkäjalkaisesta ukosta, kuva eukosta, sakset, parsinneula, lankaa, Olipa kerran -kortit.

1. Kohtaaminen aulatiloissa

Jokainen lapsi tulee nähdyksi ja kohdatuksi, keskusteluyhteys syntyy.

Istutaan piiriin ja kysytään jokaiselta lapselta nimi, kirjoitetaan se maalarinteippiin, näytetään kirjoitettua ja kysytään, onko tutun näköinen. Jos on, niin annetaan teipinpala lapselle kiinnitettäväksi paitaan.

2. Toiminnan kautta tarinan maailmaan

Puretaan hallitusti jännitystä ja ylimääräistä toimintatarmoa, annetaan esimakua tarinan maailmasta sekä aktivoidaan tai annetaan tarinan ymmärtämiseen tarvittavia taustatietoja.

Kerrotaan, että tehdään kirjaimista muutamia sanoja, joilla saadaan selville tulevasta tarinasta tärkeitä asioita.

Aakkosjumppa: P – E – I – T – E  sekä E – U – K – K – 0

Kun on saatu selville PEITE-sana, niin kysytään mitä peite tarkoittaa? Lisäksi kysytään, milloin peitettä käytetään ja miksi? Päästään siihen, ettei palele. Kysytään ryhmältä, mitä teet, kun on kylmä? Tehdään fyysisesti ehdotetut asiat, kuten hytinä.

Jumpataan seuraavaksi EUKKO-sana. Kun sana on saatu selville, kysytään, mitä eukko tarkoittaa? Kun se on selvitetty, otetaan sanasta E-kirjain pois ja luetaan uusi sana, UKKO. Mitähän se tarkoittaa?

Kun on saatu selville sanojen tarkoitukset, ohjaaja kertoo, että tarinassa olevat eukko ja ukko ovat kotoisin Hölmölän kylästä. Kysytään, kuka on kuullut tarinoita hölmöläläisistä? Minkäslaisista henkilöistä voisi olla kysymys? Keskustellaan.  

3. Hallittu siirtyminen tarinatilaan

Satumato

4. Ennakointia ja osallisuutta

Ennustetaan sadun tapahtumia (kansi)kuvan, nimen ja mahdollisesti muiden saatujen tietojen perusteella, lapset tuottavat ohjatusti tarinaan liittyviä elementtejä sekä lisäksi tässä kohdassa on vielä mahdollista aktivoida ja antaa tarinan ymmärtämiseen tarvittavia taustatietoja.

Kerrataan, mitä on saatu tietää tarinasta (peite, paleleminen, eukko, ukko, hölmöläläiset). Kysytään, mitähän tarinassa voisi tapahtua.

Kerrotaan tarinan nimi: Peitteen jatkaminen. Kysytään, mitähän tarinassa voisi tapahtua nyt, kun tiedetään tarinan nimi.

Vetäjä piirtää satualustaan sängyn. Tämän jälkeen vetäjä jakaa jokaiselle osallistujalle paperisuikaleen ja osallistuja saa valita yhden värin, jolla värittää suikaleensa. Kasataan suikaleista peitto sängyn päälle.

5. Tarina: jäsennysapuna kuvat, kysymykset ja kertaukset

Kerrottaessa / luettaessa tarinaa helpotetaan tarinan seuraamista kuvin, kysymyksin ja kertauksin.

Tarinan alkuun on kirjoitettu lisäys: Olipa kerran ukko ja eukko, jotka asuivat Hölmölän kylässä. Eukko oli ommellut ukolleen peiton, ettei ukon tarvitsisi palella …

Laitetaan esille kuvat: pitkäjalkainen ukko ja hänen puolisonsa eukko.

Aina kun eukko leikkaa peitteen yläpäästä suikaleen, vetäjä voi käyttää saksi ja ”leikata” yhden suikaleen irti ja isolla parsinneulalla ja langalla ommella suikaleen muutamalla pistolla peitteen alapäähän jatkopalaksi.

1. kertaus ja jatkoa ennakoiva kysymys, kun tarinan lähtökohdat ovat selvillä:

Olipa kerran X, joka…

Joka päivä X…

Ja mitähän sitten tapahtuu?

Ensimmäinen kertaus tulee kohdassa, kun tarinassa on kerrottu, ettei ukko saanut kunnolla nukutuksi, sillä hänen jalkojaan paleli. Kerrataan lähtökohtaelementit ja kysytään, mitähän seuraavaksi tapahtuu?

Kysymykset:

”Hän leikkasi jatkokappaleen peitteen yläpäästä ja ompeli saman kappaleen peitteen jalkopäähän. Sitten hän tyytyväisenä kantoi peitteen takaisin sänkyyn.” (jatkopala ei vielä peite ukon varpaita).

Kysytään, mitä mieltä olette, pitenikö peitto?

”-Jatkanpa peittoa vielä vähän, tuumi Hölmölän eukko, haki sakset ja leikkasi vielä toisen jatkokappaleen peitteen yläpäästä. Senkin hän ompeli jatkoksi kiinni jalkopäähän.” (jatkopala ei vielä peite ukon varpaita).

Kysytään, tulikohan peitosta pitempi? Mitähän ukko on mieltä, vieläkö varpaita palelee?

Tämän jälkeen lisäkohtaus: Ukko kertoo, että varpaita vielä vähän palelee. Eukko ottaa ja leikkaa vielä yhden suikaleen ja ompelee sen jalkopäähän (nyt ukon varpaat menevät piiloon).

Kysytään, jokohan peitto on riittävän pitkä?

2. kertaus, kun tarina on kerrottu loppuun:

Kysellään lapsilta,

kenelle tarina tapahtuu,

missä ja milloin,

mitä päähenkilö tekee tarinan alussa?

Mitä sitten tapahtuu?

 

Kerrataan tarina Olipa kerran -korttien avulla.

 

6. Koko ryhmän yhteinen kuva patsailla tapahtumat aloittavasta muutoksesta

Kuva tehdään kohdasta, missä ukko ja eukko ovat nukkumassa ja ukon varpaita palelee, koska peitto ei yllä varpaille asti.

Tehdään peitto (lapset ovat suikaleita), ukko ja eukko. Jos on osallistujia, niin eukolle sakset, neula ja lanka. Jos on iso ryhmä, niin voidaan tehdä lapsista vielä sängyn reunat.

Ukkoa eikä eukkoa laitetaan sänkyyn makaamaan, vaan ukko voi makoilla tai seistä sängyn vieressä, eukko voi istua ompelemassa tarvikkeiden ympäröimänä.