Pedagoginen satutunti: Ruma ankanpoikanen

 

Huom. Tässä sadussa on oikeastaan kaksi peräkkäistä päähenkilöä, ankkaemo ja ruma ankanpoikanen. Se ei kuitenkaan häiritse sadun käsittelyä: varhaiskasvatusikäisten kanssa ei käytetä päähenkilön käsitettä, vaan olennaista on, että lapset hahmottavat, mitkä ovat tapahtumien kulun lähtöelementit (ankkaemo, pesä ja hautominen sekä se, että yksi munista on erilainen).

 

1. Jokainen lapsi tulee nähdyksi ja kohdatuksi, keskusteluyhteys syntyy

Istutaan piiriin lattialle. Ohjaaja kysyy jokaisen osallistujan nimen ja kirjoittaa sen maalariteippiin ja teipinpala laitetaan näkyviin lapsen paitaan. Ohjaaja kysyy, kuka on käynyt uimassa ja missä. Keskustellaan.

 

2. Aletaan vähitellen siirtyä tarinan maailmaan ja puretaan hallitusti mahdollista jännitystä ja ylimääräistä toimintatarmoa

Aakkosjumppa: ohjaaja kertoo, että seuraavaksi noustaan ylös ja tullaan tekemään muutamia kirjaimia omasta kehosta. Ohjaaja ottaa esille yhden A4-kokoisen kirjaimen kerrallaan ja näyttää mallia, miten kukin kirjain tehdään. Ohjaaja hyväksyy myös muita ratkaisuja: kokeillaan porukalla erilaisia kirjainten toteuttamistapoja. Kirjaimista muodostuu J-O-U-T-S-E-N. Luetaan sana ääneen yhdessä lasten kanssa.

 

3. Annetaan ja aktivoidaan sadun ymmärtämiseen tarvittavia taustatietoja

Ohjaaja näyttää kirjasta kuvia joutsenista ja joutsenen poikasista sekä ankoista. Ohjaaja kysyy, kuka on nähnyt joutsenia. Kuka ankkoja? Lisäksi todetaan ääneen muita sadun ymmärtämistä helpottavia tietoja, kuten joutsenten talvehtimistapa.

 

Jatketaan mahdollisen jännityksen ja ylimääräisen toimintatarmon ohjattua purkamista

Satumato: Siirrytään tilaan, joka on valmisteltu sadun kertomista varten. Sinne mennään satumadon kyydissä: asetutaan jonoon ohjaajan taakse niin, että otetaan kiinni aina edellä olevan puseronhelmasta. Mato liikkuu määränpäähänsä niin, että se ei hajoa matkalla.

 

4. Ennustetaan sadun tapahtumia kansikuvan ja nimen perusteella

Katsotaan sadun mahdollista kansikuvaa tai pääkuvaa. Jos sellaista ei ole, niin keskustellaan sadun nimen perusteella, ketä tarinassa voisi olla ja mistä tarina voisi kertoa. Joskus voi joutua toteamaan, ettei sadun nimi anna kovin paljon tietoa.

 

5. Osallistetaan lapset tuottamaan kerronnassa tarvittavia elementtejä sadun tapahtumaympäristöstä

Väritetään lasten kanssa kerronta-alustaan lampi. Tehdään myös ankan pesä ohjaajan ennalta varaamista oksanpätkistä.

 

6. ja 7. Kerrottaessa käytetään apuna tarinan seuraamista helpottavia, tarinaa jäsentäviä kuvia ja kysymyksiä.

Tarvitaan kuvat seuraavista:

Ankkaemo

Aikuisia joutsenia

Lisäksi:

-Tuplamuna, jonka päällimmäisen pinnan voi repiä rikki niin, että alta paljastuu joutsenenpoikanen

- Munia, joissa on kussakin ankanpoikanen kääntöpuolella

 

Kun tarinassa ollaan niin pitkällä, että tiedetään, kenelle asiat sadun alussa tapahtuvat sekä missä hän on ja mitä tekemässä, ohjaaja toteaa nämä elementit ääneen ja esittää tapahtumat liikkeelle sysäävää poikkeusta ennakoivan kysymyksen:

“Nyt on jäljellä enää yksi muna. Mitähän tapahtuu seuraavaksi?”

Muita kysymyksiä tarinan aikana voivat olla esimerkiksi seuraavat:

Miltä ankanpoikasesta tuntuu?

Mitä arvelette villihanhien tekevän?

Mitä ankanpoikanen mahtaa tehdä seuraavaksi?

 

8. Kun tarina on kerrottu loppuun, se kerrataan ja eritellään kyselemällä lapsilta tarinan lähtökohtaelementit.

Kenestä kerrotaan tarinan alussa: “Olipa kerran – kuka?”

Missä ja milloin tämä henkilö on?

Mitä ankkaemo on tekemässä, kun seuraakin yllätys?

 

9. Todetaan, mikä on se poikkeus päähenkilön rutiiniin, josta tarinan tapahtumat lähtevät liikkeelle. Mitä uutta ja erikoista päähenkilölle tapahtuu, jotta muutos siihenastiseen elämään saa alkunsa?

Mitä ankan pesässä on, kun satu alkaa? Mitä erikoista pesässä on tällä kertaa?

 

10. Tehdään em. kohta fyysisenä kuvana, jossa koko ryhmä on mukana.

Tehdään ankkaemo, pesä, useita pieniä munia ja yksi iso muna. Ohjaaja ohjeistaa pienet munat kuoriutumaan tipuiksi ja ison munan pysymään munana.