Pedagoginen satutunti: Todellinen prinsessa

 

Tarvikkeet:

JOKO Simon kirjaston tähän satuun tuottama tarinasalkku

TAI

Prinssi

(Prinssin isä)

Prinssin äiti

linnan ovella seisova märkä prinsessa

(Lisäksi kuivattu herne)

 

1. Jokainen lapsi tulee nähdyksi ja kohdatuksi, keskusteluyhteys syntyy

Istutaan piiriin lattialle. Ohjaaja kysyy jokaisen osallistujan nimen ja kirjoittaa sen maalarinteippiin. Teipinpala laitetaan näkyviin lapsen paitaan. Nimet kerrataan yhteen ääneen.

Osallistujat lasketaan yhteen ääneen.

 

2. Aletaan vähitellen siirtyä tarinan maailmaan ja puretaan hallitusti mahdollista jännitystä ja ylimääräistä toimintatarmoa

Aakkosjumppa: ohjaaja kertoo, että seuraavaksi noustaan ylös ja tullaan tekemään omasta kehosta kirjaimia. Ohjaaja toteaa ja näyttää vuoron perään sanan prinsessa kirjaimet (apuna A4-kokoiset tulosteet sanan kirjaimista sanan kirjoitusasun mukaisessa järjestyksessä).

Jokaisesta kirjaimesta tehdään saman tien patsas niin, että ensin kaikki tekevät kirjaimen yhtä aikaa, ja sitten ohjaaja ohjeistaa yhden lapsen jäämään paikoilleen ao. kirjaimeksi. Ohjaaja näyttää mallia, miten kukin kirjain tehdään, mutta hyväksyy myös muita ratkaisuja: kokeillaan porukalla erilaisia kirjainten toteuttamistapoja.

Jos lapsia on paljon, pidennetään sanaa (esim. Prinsessa ja herne).

Siirrytään satumadon kyydissä paikkaan, jossa satu kerrotaan. Paikassa on odottamassa suljettu verho, joka edustaa linnaa. Kun satu alkaa, verho avataan.

Satumato: Siirrytään tilaan, joka on valmisteltu sadun kertomista varten. Sinne mennään satumadon kyydissä: asetutaan jonoon ohjaajan taakse niin, että otetaan kiinni aina edellä olevan puseronhelmasta. Mato liikkuu määränpäähänsä niin, että se ei hajoa matkalla.

 

3. Ennustetaan sadun tapahtumia kansikuvan ja nimen perusteella

Kerrotaan sadun nimi ja näytetään Prinsessa ja herne –kuvakirjan kansi. Keskustellaan, ketä sadussa mahtaa olla ja mitä siinä kansikuvan perusteella ehkä tapahtuu.

 

4. Annetaan ja aktivoidaan sadun ymmärtämiseen tarvittavia taustatietoja

Välttämätön taustatieto (se, että hernettä ei voi tuntea patjojen läpi) tulee kohdassa 6. Tässä kohtaa taustatietoja ei tarvitse antaa.

 

5. Osallistetaan lapset tuottamaan kerronnassa tarvittavia elementtejä sadun tapahtumaympäristöstä

Mikäli käytetään kohdassa 2. mainittua verhoa, verho todetaan linnaksi ja avataan siinä vaiheessa, kun satu alkaa. Verhon takaa paljastuu prinssiä esittävä pöytänukke / kuva prinssistä. (Huom. Tämä vaihtoehto ei sisällä lasten osallistamista.)

Jos verhoa ei käytetä, kertoja piirtää kerronta-alustaan palan (sisältä päin kuvattua) linnan muuria, jonka harjalla liehuu lippu ja jossa on jossakin kohtaa suljettu puinen ovi. Sen jälkeen lapsia pyydetään käymään värittämässä muuria (esim. pari lasta kerrallaan). - Kun muuri on valmis ja satu alkaa, muurin eteen nostetaan prinssiä esittävä pöytänukke / muuriin kiinnitetään kuva prinssistä.

 

6. ja 7. Kerrottaessa käytetään apuna tarinan seuraamista helpottavia, tarinaa jäsentäviä kuvia ja kysymyksiä

Prinssin matka maailman ympäri toteutetaan niin, että kertoja kuljettaa pöytänukkea / prinssin kuvaa lasten joukossa, antaa sen kurkistella sinne tänne ja kyselee: Löytyisikö prinsessa täältä, entä täältä; onko prinsessa täällä? Prinssi ei kuitenkaan löydä etsimäänsä, vaan palaa kotiin tyhjin toimin ja surullisena.

Kun tarinassa ollaan niin pitkällä, että tiedetään päähenkilö (prinssi), tapahtumaympäristö (linna, johon prinssi on tyhjin käsin palannut, sekä ulkona raivoava myrskysää) plus päähenkilön toimet ennen tapahtumat liikkeelle sysäävää poikkeusta (matka maailman ympäri todellista prinsessaa etsien), kertoja kertaa nämä elementit ääneen ja esittää poikkeusta ennakoivan kysymyksen seuraavasti:

Kun on kerrottu kohta “Eräänä iltana raivosi kauhea myrsky. Ukkonen jyrisi ja salamoi, ja vettä satoi kaatamalla. Silloin joku koputti linnan ovelle. Prinssin isä meni avaamaan oven” ja kiinnitetty alustaan prinssin isää esittävä pöytänukke / kuva prinssin isästä, kertoja kysyy: Kukahan oven takana oli?

Tässä kohtaa tarinaa kiinnitetään linnan oven kohdalle prinsessaa esittävä pöytänukke / kuva portilla seisovasta prinsessasta.

Kun on kerrottu kohta “Portilla seisoi prinsessa. Mutta hyvänen aika, millainen ilmestys hän olikaan! Tyttö oli märkä kuin uitettu koira: vesi valui hänen hiuksiaan ja kasvojaan pitkin, ja hänen vaatteensa olivat kuraveden kastelemat. Ja silti tyttö ilmoitti olevansa oikea prinsessa”, kertoja kysyy: Mitä arvelette, oliko tämä prinsessa oikea?

Mikäli käytetään tarinasalkkua:

kohdassa, jossa kuningatar (kiinnitetään kerronta-alustaan prinssin äitiä esittävä pöytänukke) piilottaa prinsessan sängyn pohjalle herneen (asetetaan sänkyyn hernettä edustava puuhelmi), lapset saavat roolin kuningattaren palvelijoina. Heidän tehtävänsä on käydä vuorollaan viemässä yksi patja / höyhentyyny herneen päälle. Kun pino on valmis, jokainen lapsi saa vuorollaan kokeilla, tuntuuko herne patja- ja tyynykasan läpi.

Mikäli tarinasalkkua ei käytetä, pöytänuken sijaan tulee kuva prinssin äidistä. Sängyn ja puuhelmen sijaan kertoja näyttää lapsille kuivattua hernettä. Patjat ja tyynyt siis kuvitellaan, ja herneen tunnustelu jää pois. Lapsilta kuitenkin kysytään: Mitä arvelette, tuntisitteko te tämän herneen 20 patjan ja monen höyhentyynyn alta?

 

8. Kun tarina on kerrottu loppuun, se kerrataan ja eritellään kyselemällä lapsilta tarinan lähtökohtaelementit: kuka tarinan alussa on, missä hän on, mitä hän tekee ennen kuin linnan oveen koputetaan?

 

9. Todetaan, mikä on se poikkeus päähenkilön rutiiniin, josta tarinan tapahtumat lähtevät liikkeelle: Kuka koputtaa linnan oveen kauheassa myrskyssä ja vesisateessa?

 

10. Tehdään em. kohta fyysisenä kuvana, jossa koko ryhmä on mukana:

Kertoja asettelee lapset porttikohtaukseksi: tehdään lapsista portti, prinsessa, prinssin isä, prinssi kurkkimassa isänsä takaa sekä lasten määrän mukaan vielä sade, tuuli ja muuri.