Aarteina puhdas luonto ja ainutlaatuinen rauha

Inarijärvi on rauhan ja hiljaisuuden tyyssija, jonka ympäristössä matkaillessa tulee aina huomioida luonnonolosuhteet ja luonnon kantokyky.

– Kaikki täällä on matkailijalle eksoottista. Se, että pääsee kuulemaan hiljaisuuden. Ei ole ruuhkaa. On puhdas ilma. Luppo kasvaa puissa. Talvella revontulet ja tähtitaivas, joka on mahdollista nähdä, koska ei ole muita valoja, luettelee Terhi Hultamo asioita, jotka toistuvat AT Naturen asiakkaina Tirrossa vierailleiden palautteissa.

Vastaavanlaiset pienet asiat ja rauhallinen oleminen ovat yrityksen asiakkaille kaikkein tärkeintä ja siksi Terhin mielestä ryhmän koko on kriittisin tekijä matkan onnistumiselle.

– Jos mainostamme kohdetta luonnonrauhalla ja puhtaudella ja liikutamme sitten kymmeniä ihmisiä luonnossa yhtä aikaa, eihän hiljaisuuden kokemusta enää samalla tavalla synny. Olemme rajanneet ryhmäkoon alle kymmeneen henkeen.

Luontoa kunnioittaen

Inarijärvellä kulkiessa luonnonolosuhteet täytyy aina ottaa huomioon.

– Talvella on muistettava, että ollaan järvellä ja jäätilanne etenkin syksyllä ja keväällä voi olla heikko, sanoo Jouko Lappalainen Wilderness Hotels & Safarista ja varoittaa: – Inarijärvellä on isoja selkiä ja siellä voi olla kovia tuulia ja heikko näkyvyys talvellakin.

Luonnon kantokyvyn huomioiminen alkaa pienistä teoista.

– Käytämme vain olemassa olevia tulipaikkoja ja viemme omat kahvivedet ja polttopuut, emmekä kaada puita. Paperikupeista olemme luopuneet.

Visit Inari puolestaan käyttää risteilytoiminnassaan sähkökäyttöistä alusta.

– Se ei tee isoa aaltoa ja sillä kulkee useampikin kymmenen henkeä kerrallaan hyvänä päivänä. Tuomme aina omat roskat pois, kun rantaudumme, Tapani Lappalainen yrityksestä kertoo.

Risteilyalus ei enää nykyisin rantaudu Inarijärven tunnetuimmalle saarelle, Ukonsaarelle. Jalkautumisen sijaan risteilyvieraat pääsevät kuulemaan Ukonkiven merkityksestä saamelaisten pyhänä paikkana, seitana.

– Käytämme omia rantautumispaikkojamme muualla järvellä, mutta muitakin kulkijoita ajatellen olisi hyvä, että järvellä olisi jokunen kappale lisää yhteisiä rantautumispaikkoja.

Paikallista elämäntapaa arvostaen

Inarijärvellä voi kulkea useita päiviä törmäämättä muihin ihmisiin ja tarvittaessa tilaa väistämiseen riittää.

– Jos näemme talvella poroja tai paikallisten juomuksia ja kesällä verkkoja, väistelemme niitä. Hissun kissun otetaan valokuvia ja nautitaan hitaasta matkanteosta, eikä pärisytellä, Jouko kuvaa.

Wilderness Hotels & Safarilla on matkailukohteet Nellimissä ja Inarissa. Saamelaiskulttuuri näkyy vahvasti molemmissa kylissä.
– Rakennukset on tehty rakennusperinnettä ja historiaa kunnioittaen ja luonnonmateriaaleja suosien, meillä on paljon paikallista taidetta seinillä ja saamelaisia töissä. Kannustamme työntekijöitämme käyttämään omia vaatteitaan ja kertomaan kulttuuristaan asiakkaille.

AT Naturen tiloissa saamelaisuus ei näy vastaavalla tavalla.

– Meiltä kysytään kyllä saamelaisista, mutta ohjaamme matkailijat tutustumaan kulttuuriin Siidassa ja Sajoksessa. Teemme yhteistyötä poronomistajien kanssa retkillämme niin, että me kerromme luonnosta ja he poronhoidosta, Terhi kertoo.

– Mekin vierailemme porotiloilla tai saatamme viedä paikallisten poromiesten kanssa verkot järvelle, Jouko jatkaa.
Yritysten vieraat pääsevät myös nauttimaan paikallisten tuottajien luonnonantimista: kaloista, porosta, sienistä ja marjoista.

Virkistysalue ja viimeinen leposija

Inarijärvi ja sen ympäristö tarjoavat yrittäjille elinkeinon lisäksi virkistyskohteen.

– Kuljen Inarilla kymmeniä kertoja vuoden aikana, kun on omakin mökki siellä. Järvellä kuljetaan kaikilla vekottimilla: hiihtäen, veneellä, uimalla, kävellen ja kalastellen, Jouko luettelee.

– Sehän se on syy asua täällä, kun pääsee niin helposti luontoon – järvelle, erämaahan ja kansallispuistoon, Terhi vahvistaa.
Tapani on kulkenut Inarijärvellä lapsesta saakka, enimmäkseen kalassa ja kelkkailemassa. Nykyisin hän katsoo aluetta aivan uudesta näkökulmasta.

– Olen lentänyt kaksitoista vuotta, ensin ultrakoneilla ja nyt Cessnalla pari vuotta. Lentäen pääsee kauemmaskin kalaan, kesällä kellukkeilla ja talvella suksilla. Jossain vaiheessa varmaan minun tuhkatkin viedään tuonne Inarijärveen, mutta toivottavasti ei vielä pitkään aikaan.

Teksti: Miia Kärnä / Viestintätoimisto Lapin Loitsu
Kuvat: Wilderness Hotel Inari, AT-Nature ja Inarin kunnan kuva-arkisto
Haastateltavat: Terhi Hultamo / AT Nature, Jouko Lappalainen / Wilderness Hotels & Safaris ja Tapani Lappalainen / Visit Inari